Joulun ajan leivontapuuhia ja muita makeita herkkuja...

Täällä onkin tuon laskurin mukaan käynyt jo yllättävän paljon väkeä lueskelemassa Olisi vain hurjan ihana, jos joku rohkenisi jättää kommenttiakin, tuntuu niin yksinäiseltä, kun kukaan ei jätä mitään jälkeä itsestään täällä käydessään! Minulla on paljon noita jo olemassaolevia ruokaohjeita tänne vielä laittamatta, mutta en ole viitsinyt niitä laittaa, kun niistä ei ole vielä olemassa valokuvia. Pelkkä ruokaohje ilman kuvaa on minusta vähän tylsä... Vaikka kuvat minulla ovatkin melkoisen huonoja, kun ei ole tullut vielä tarpeeksi tuota taitoa opeteltua ja kamerakin tuntuu sisätiloissa joko ilman salamaa ottavan ihan "pimeitä" kuvia ja sitten taas salaman kanssa ylivalottaa. Kesällä paremman valon aikaan saa paljon parempaa jälkeä aikaan! Mutta yritän lähiaikoina saada kokkailtua niitä vielä puuttuvia ohjeita ja napsaistua samalla kuvatkin! Tässä vain viime aikoina on ollut niin kovasti kiireitä lähestyvän joulun vuoksi, etten ole ehtinyt tätä blogiakaan pahemmin ajatella Mutta joululomalla varmaan paremmin ehdin kokkailla ja kirjoitella!

Vaahtokarkit

En millään tahtonut uskoa todeksi, että näistä IHAN OIKEASTI voisi tulla oikeiden kaupan vaahtokarkkien tapaisia koostumukseltaan, mutta uskottava se vaan on! Alkuperäisen ohjeen, jota hieman muokkasin löysin Hellapoliisilta. Tein tuon ohjeen 1,5-kertaisena, kun halusin samalla kertaa kokeilla useampaa eri makua. Mutta yhtä makua ei tällä ohjeella tosin kovin suurta annosta tullut. Laitan tähän alle tuon ohjeen itsekäyttämilläni mitoilla:

Vaahtokarkit

12 liivatelehteä
noin 2,7 dl sokeria
noin 0,4 dl vaaleaa siirappia
0,8 dl vettä
3 munan valkuaista

...Ja minä käytin makuaineina: polka-karkeista tehtyä jauhetta, turkinpippurirouhetta ja appelsiinilimuainesta sekä sitruuna-aromia.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Mittaa kattilaan sokeri, siirappi ja vesi. Keitä seosta, kunnes se sakenee. Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että 130-asteiseksi. Jos kotona sattuu olemaan lämpömittari, jolla mitata niin tämähän on helppoa, mutta meillä ei sellaista ole. Ilman mittaria oikean lämmön voi arvioida siten, että tipauttaa tipan seosta kylmään veteen, ja jos se jähmettyy niin silloin seon on riittävän kuumaa. Kinuskin keittelyn perusteella jotenkin odotin, että tähän olisi kulunut pidempikin aika, mutta tosi nopeasti tuo sakeneminen tapahtuikin! Vatkasin seoksen kiehuessa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja tämän jälkeen pusersin liivatelehdistä enimmät vedet ja laitoin ne lasikulhossa mikroon hiukan alle puoleksi minuutiksi sulamaan.

Kaada ohuena nauhana jatkuvasti hyvin vatkaten valkuaisvaahdon sekaan sokeriliemi ja sula liivate. Tämän vaiheen jälkeen jaoin seoksen nopeasti kolmeen eri kulhoon ja yhteen sekoitin monitoimikoneella jauheeksi murskaamiani Polka-minttukarkkeja (juu, juuri niitä perinteisiä valko-punaraidallisia!), toiseen kulhoon valmista turkinpippuri-murskaa ja kolmanteen muutaman tipan sitruuna-aromia ja pari ruokalusikallista tuollaista limukoneeseen tarkoitettua appelsiinilimuainesta. Tämän tilalle voisin kuvitella myös ihan appelsiinimehutiivistettä (tietysti mahdollisimman tiiviissä muodossa, jotta seos ei vety liikaa). Tässä vaiheessa tosissaan kannattaa olla nopea! Seos alkaa jähmettyä hurjan nopeasti!

Sitten lusikoin seokset omiin laakeisiin kertakäyttöalumiinifoliovuokiinsa (laita reilusti tomusokeria pohjalle!) ja tasoittelin pinnat parhaani mukaan. Itselläni tahma oli jo hieman liikaa ehtinyt jähmettyä, joten jäljestä tuli suhteellisen rustiikkisen näköistä :D Mutta eipä tuo makuun vaikuttanut! Laitoin vuokiin kannet päälle ja muutamaksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään.Alkuperäisessä ohjeessa käsketään käyttämään seoksen levitysastiaksi lasista vuokaa, mutta itsellä ei sattunut olemaan sopivia kolmena kappaleena. Ja kyllä tuo tahma jähmetyttyään suht hyvin noista alumiinisistakin vuoista irtosi...

Tahman jähmetyttyä aikansa jääkaapissa ripotin päälle melko reilusti tomusokeria ja reunoilta alkaen varovasti rullasin vaahtokarkkilevyt irti vuoista. Lätkäisin levyt tomusokerin päälle ja hieroin sitä niiden pintaan mahdollisimman tasaisesti. Sen jälkeen leikkelin levyt saksilla sopivan kokoisiksi paloiksi, joita vielä hieman pyöräytin tomusokerissa.

Tosi hyviä olivat, näissä kun oli MAKUAKIN toisin kuin kaupan vaahtiksissa!!! Näistä mauista ehdoton suosikkini oli tuo turkinpippurinen versio :P Avokki puolestaan tykkäsi appelsiinisista. Eivät nuo minttuisetkaan tosin mitään pahoja olleet! Mutta noita turkinpippurisia on kyllä pakko jouluksi tehdä vielä lisää! Ja makuvariaatioitahan näistä saa vaikka minkälaisia! Tekisi mieli kokeilla, millaisia saisin aikaan, kun käyttäisin makuna meiltä kaapista löytyvää hasselpähkinä-makusiirappia... Ehkä jotain kermalikööriäkin voisi kokeilla...? Ja mitenkähän saisin näihin oikein ihanan mansikkaisen maun?

EDIT 3.5.2010: En ole muistanutkaan tänne laittaa näiden tekemisen jälkeen löytämääni parannusideaa! Eteeni osui Kermaruusun vaahtokarkkiohje ja seuraavan kerran kun näitä teen niin tuon ohjeen mukaisesti kyllä pursotan pussilla tuon tahman tomusokeroidulle pellille ja pötkylöiden jähmetyttyä leikkelen ne sopivan mittaisiksi paloiksi niin tulee ulkonäöllisesti paljon kauniimpia namuja

Creme Brulee

Rakastan pannacottaa ja tämä jälkiruokahan on myös tuollainen vaniljainen ja "vanukasmainen" koostumukseltaan, joten kun vaahtokarkkien teosta jäi useampikin keltuainen yli niin ajattelin, että tätähän minä kokeilenkin! Itse ruoan nimi ei varmaan ole ihan oikeaoppisesti kirjoitettu, mutta minä en ole niin turhan tarkka, älkää siis tekään ;D Ja alkuperäistä ohjettakin (jonka nappasin täältä) muokkasin jonkin verran, kun halusin pikkasen suuremman annoksen ja vielä alkuperäistäkin vaniljaisemman maun. Eli minä tein sen näin:

Creme Brulee

1 prk (2,5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (minä käytin Valion)
1 prk (2,5 dl) Flora Vispiä/kuohukermaa
3 dl maitoa
6 keltuaista
vaniljatanko
½-1 dl sokeria
2 tl aitoa vaniljasokeria

Päälle:
1 dl raakaruokosokeria

Laita kattilaan vaniljakastike, kerma, maito, vaniljatanko ja sokeri (ei vielä vaniljasokeria). Kiehauta seos, nosta hellalta, lisää vaniljasokeri ja anna jäähtyä hetki. Itse odottelin, kunnes oli enää vain hieman lämpöistä.

Nouki vaniljatangot pois seoksesta. Sekoita keltuaisten rakenne ensin rikki ja lisää sitten ne kermaseokseen. Sekoita hyvin (älä vatkaa). Kaada seos joko useampaan pienempään uuninkestävään annosvuokaan tai sitten yhteen suurempaan. Minä tein yhdessä suuremmassa vuoassa, jonka laitoin suuremman uunivuoan sisään ja tähän suurempaan uunivuokaan kaadoin vedenkeittimellä kiehautettua vettä niin, että veden pinta oli noin puolessavälissä pienempää vuokaa. Pienemmän vuoan päälle laitoin vielä foliota, jottei vanukkaan pinta pääse palamaan.

Uunissa oli lämpöä 200 astetta ja tuossa vesihauteessa (veden tosiaan täytyisi olla kiehuvankuumaa jo vanukkaan uuniin mennessä!) annoin jälkiruoan kypsyillä noin 45 minuutin ajan. Pienempiin annosvuokiin saattaisi varmaan riittää puolisenkin tuntia.

Nostin creme bruleen jääkaappiin pariksi tunniksi ja sen jälkeen ripottelin ruokosokerin vanukkaan päälle ja säädin uunin grillivastukset 250-300 asteeseen ja laitoin vuoan juuri niiden alle kunnes sokeri suli rapeaksi. Tämän voisi siis tehdä myös polttimella, mutta meiltä ei sellaista ylellisyyttä vielä kotoa löydy. Paljon minua oli etukäteen varoiteltu siitä, että sokeria kannattaa tarkkaan vahtia, jottei kärähdä, joten koko sulatuksen ajan vahdin uunin vierellä ja vähän väliä kurkistelin, että miltä siellä näyttää

Tästä tuli kyllä ihan älyttömän hyvää! Tehdään kyllä ehdottomasti toistekin! Mutta ihan vain pienenä vinkkinä: tämä oli kyllä ehdottomasti parempaa sitten seuraavana päivänä! Taisimme olla sokerin sulettua hieman liian malttamattomia ja vanukas ei ollut aivan kunnolla jäähtynyt ja hyytynyt, kun jo innolla sitä aloimme lusikoida suihimme

Pipareita pipareita!