Creme Brulee

Rakastan pannacottaa ja tämä jälkiruokahan on myös tuollainen vaniljainen ja "vanukasmainen" koostumukseltaan, joten kun vaahtokarkkien teosta jäi useampikin keltuainen yli niin ajattelin, että tätähän minä kokeilenkin! Itse ruoan nimi ei varmaan ole ihan oikeaoppisesti kirjoitettu, mutta minä en ole niin turhan tarkka, älkää siis tekään ;D Ja alkuperäistä ohjettakin (jonka nappasin täältä) muokkasin jonkin verran, kun halusin pikkasen suuremman annoksen ja vielä alkuperäistäkin vaniljaisemman maun. Eli minä tein sen näin:

Creme Brulee

1 prk (2,5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (minä käytin Valion)
1 prk (2,5 dl) Flora Vispiä/kuohukermaa
3 dl maitoa
6 keltuaista
vaniljatanko
½-1 dl sokeria
2 tl aitoa vaniljasokeria

Päälle:
1 dl raakaruokosokeria

Laita kattilaan vaniljakastike, kerma, maito, vaniljatanko ja sokeri (ei vielä vaniljasokeria). Kiehauta seos, nosta hellalta, lisää vaniljasokeri ja anna jäähtyä hetki. Itse odottelin, kunnes oli enää vain hieman lämpöistä.

Nouki vaniljatangot pois seoksesta. Sekoita keltuaisten rakenne ensin rikki ja lisää sitten ne kermaseokseen. Sekoita hyvin (älä vatkaa). Kaada seos joko useampaan pienempään uuninkestävään annosvuokaan tai sitten yhteen suurempaan. Minä tein yhdessä suuremmassa vuoassa, jonka laitoin suuremman uunivuoan sisään ja tähän suurempaan uunivuokaan kaadoin vedenkeittimellä kiehautettua vettä niin, että veden pinta oli noin puolessavälissä pienempää vuokaa. Pienemmän vuoan päälle laitoin vielä foliota, jottei vanukkaan pinta pääse palamaan.

Uunissa oli lämpöä 200 astetta ja tuossa vesihauteessa (veden tosiaan täytyisi olla kiehuvankuumaa jo vanukkaan uuniin mennessä!) annoin jälkiruoan kypsyillä noin 45 minuutin ajan. Pienempiin annosvuokiin saattaisi varmaan riittää puolisenkin tuntia.

Nostin creme bruleen jääkaappiin pariksi tunniksi ja sen jälkeen ripottelin ruokosokerin vanukkaan päälle ja säädin uunin grillivastukset 250-300 asteeseen ja laitoin vuoan juuri niiden alle kunnes sokeri suli rapeaksi. Tämän voisi siis tehdä myös polttimella, mutta meiltä ei sellaista ylellisyyttä vielä kotoa löydy. Paljon minua oli etukäteen varoiteltu siitä, että sokeria kannattaa tarkkaan vahtia, jottei kärähdä, joten koko sulatuksen ajan vahdin uunin vierellä ja vähän väliä kurkistelin, että miltä siellä näyttää

Tästä tuli kyllä ihan älyttömän hyvää! Tehdään kyllä ehdottomasti toistekin! Mutta ihan vain pienenä vinkkinä: tämä oli kyllä ehdottomasti parempaa sitten seuraavana päivänä! Taisimme olla sokerin sulettua hieman liian malttamattomia ja vanukas ei ollut aivan kunnolla jäähtynyt ja hyytynyt, kun jo innolla sitä aloimme lusikoida suihimme